|
|||
 |
|
||
|
12.08.2007 - 14:19
Vierailin Vääksyn myllyssä, joka sijaitsee ihan Asikkalan Vääksyn keskustassa, lähellä kanavaa. Myllypuoti on auki 7-16 arkisin ja viikonloppuisin tuotteita voi ostaa muutamasta paikallisesta ravitsemusliikkeestä.
Myllynpuoti oli varsin yksinkertainen ja tuotteet hyvin nähtävillä. Mylläri(?) (jauhoinen hymyilevä mies jauhosäkkien takaa) kertoili tuotteista joista kyselin ja osasi suositella Uutispuuro-jauhoja jotka oli puitu vain pari päivää aikaisemmin. Kaupunkilaistyttö oli yhtä kysymysmerkkiä tällaisen uutisen edessä. Uutispuuro on karkeaksi jauhetteuja ruisjauhoja, joista on hyvä keitellä puuroa. Uutis-sana siinä tarkoittaa tietysti Uutta satoa. Minä en vain todellakaan ole kuullut ennen tällaista, mutta nyt tiedän. Puurohulluna ostin myös niitä jauhoja. Viljat ovat lähituotantoa, ja myllyn tuotteet ovat varsin arvostettuja lähiruuan perään kuuluttavien gastronomikokkien parissa. Vääksyn myllyn jauhoista paistettu ruisleipä on saanut paljon pisteitä ruisleipiä maistavien ja pisteyttävien Ruisveljien maistajaisissa. No, ostin 15 kg erilaisia myllyntuotteija, jauhoja ja ryynejä ja maksoin siitä 13,80 €. Mielestäni se oli ihan kohtuullista, vaikka vehnäjauhot ovatkin suurinpiirtein puolet kalliimpaa kuin kaupassa. Leipomistulos oli kuitenkin aivan eri planeetalta. Sämpylätaikina sitkostui helposti, yhdellä kohotuksella taikina nousi reilusti ja muodosti mielestäni erinomaisen koostumuksen. Jos tämä inspiroi leipomaan leipää itse enemmän, aion ilman muuta jauhoja käyttää jatkossakin. Suosittelen lämpimästi käymään myllyllä, jos Vääksyssä päin olette. http://www.vaaksynmylly.fi/ 22.07.2007 - 19:57
Punainen kesäkeitto ja perunarieska oreganovoilla
 Tämä ihanan, tiiviin punainen keitto saa värinsä pienestä määrästä punajuurta, jotka ovat taas uusia ja tuoreita. Maku on lämmin ja kevyt. Hyvä kesäkeitto! vajaa litra vettä kanaliemikuutio 2 perunaa 1 porkkana 1 pieni punajuuri 1 kesäsipuli varsineen puolikas kesäkurpitsa 1 tomaatti loraus punaviiniä pippuria ja suolaa loraus makeaa chilikastiketta persiljaa ja oreganoa Laita kiehuvaan veteen liemikuutio ja kovat juurekset paloiteltuna. Hetken kiehumesen jälkeen lisää loput vihannekset paloiteltuina. Kiehuttele kypsäksi. Soseuta ja mausta punaviinillä, chilikastikkeella, ja mausteilla. Lämmitä taas kiehuvaksi. Smetanasydän olisi tämän kanssa ihana, mutta ilmankin elää hyvin, ja etenkin jos tahtoo vähän kevyemmin elää. Itse paahdoin perunarieskan lämpimäksi ja pienen voisydämen päälle ripottelin tuoretta oreganoa. Sopi hyvin lisukkeeksi. Soppa maistui oikein kesäiselle, mutta sopii myös hyvin lämmittämään talvi-iltoja. 05.07.2007 - 11:44
Hehkuttavat herkut ovat viettäneet siestaa jo kauhean monta päivää! Pahoittelut. On vaan ollut kiirettä ja suoraan sanoen, ei ole ollut ruuan kanssa hehkuttamista. Toivon, että tämä tästä taas lähtee liikkeelle. Kunhan elo rauhoittuu niin alan kolistella kattiloita ja selata kirjoja ihan vaan omaksi ilokseni ja ehkä niistä syntyy jotain juttuakin. Välillä jo mietin pitäisikö kirjoittaa paremman puutteessa ylös ruokapäiväkirjaa, jotta muistaisin miten ankeasti sitä voikaan syödä silloin kun ajatukset ovat muualla eikä syöminen kiinnosta. Olen temppuillut herkkujen vietävänä ja taas toisaalta täyttänyt vatsaa ihan vaan muroilla tai leivällä... En sitten viitsinyt ryhtyä ruoskimaan itseäni aiheesta ja säälin myös mahdollisia lukijoita- tirskahtaisivat vielä itkuun säälistä. Hyviä uutisia kuitenkin! Ikkunalla kasvaa iso basilika, kukkapenkissä siemenistä kasvatettua basilikaa, sekä hernettä ja tuppo oreganoa ja persiljaa. Kyllä vain- minulla on nykyisin kukkapenkki. Arvatkaa miten ihania tuoksuja oregano levittää kesäillassa kun viskaa vähän vettä päälle. 28.04.2007 - 12:55
Viistämme ohimennen antiikin Kreikan historiaa ja persialaissotia. Plataiain taistelussa v. 479 eaa persialaiset kärsivät suunnattomat tappiot, johtaja Kserkses oli jo perääntynyt takaisin kotiin ja jättänyt sotajoukot Mardonios-nimiselle miehelle. Taistelu oli täyttä teurastusta joten ei siitä sen enempää. Spartalaisten päällikkö Pausanias pyysi taistelun jälkeen kuitenkin vangiksi otettuja persialaisia valmistamaan aterian heidän tavallaan, ja omia palvelijoitaan aterian spartalaiseen tapaan. En muista olenko spartalaisesta ateriasta täällä joskus kirjoittanut, mutta se oli varsin karu ja ankea, vaikkakin ravitseva.
Ateriat katettiin vierekkäin ja Pausanias kutsui upseerinsa paikalle: "Helleenit, minä olen kutsunut teidänt tänne osoittaakseni teille persialaisten päällikön mielettömyyden; tällä tavoin hän aterioi omassa maassaan ja kuitenkin tulee tänne ryöstämään meiltä vähäiset suupalamme." Voi Lakonia! Saakoon seuraava ateria Persialaisen Padan nimikkeen, sillä se on jumalaisen hyvää. Tuoksu kietoutuu keittiössä ihanaksi, pehmeäksi ja lämpimäksi pilveksi. Liemestä tulee niin maukas, että jo sen voimalla voisi kulkea koko päivän. Uskon vakaasti, että tällä tavalla on lammasta valmistettu Välimeren maissa vuosituhansia.  Persialainen lammaspata 1 kg karitsan lihaa, putkiluulla. Myös lampaan liha sopii. Luuta olisi hyvä saada mukaan muhimaan maun vuoksi. 1 kg tomaatteja 1 kg sipulia valkosipulia merisuolaa mustaa pippuria timjamia, salviaa loraus viinietikkaa tahi viiniä ripaus sokeria tai hunajaa Pilko tomaatit ja sipulit reiluiksi paloiksi, n. 4-6 palaa ja lado ne pataan tai vuokaan. Poista lampaan/karistsan lihasta suurimmat kalvot ja pilko liha reiluiksi paloiksi. Paista pannulla öljy-margariini seoksessa pienissä erissä lihapaloille kaunis väri (kuuma pannu, nopea paisto). Lado lihapalat pataan/vuokaan, ja ujuta luu kaiken tämän sekaan. Mausta. Lorauta vähän vettä, 1-2 dl, mukaan. Nestettä irtoaa paljon tomaateista ja sipuleista, mutta liemestä tulee ihanaa joten ekstraneste ei haittaa. Paista ensin n. 30 min 200C uunissa, vähennä sitten lämpö 100-150 C ja anna hauta hitaasti pari tuntia lämpötilasta riippuen. Kun vähennät lämpöä, laita vaikka folio koko homman päälle, tai jos on oikea pata, niin kansi! Nestettä ei saa haihduttaa pois. Keittele padan seuraksi riisiä tai ohraa, ja paahda pinjansiemeniä lisukkeen sekaan. Loraus viiniä ruuan kanssa sopii hyvin, mutta ilmankin tulee hyvin autuaaksi. Ja PS. Luuta ei ole pakko saada poikki, jotta siitä irtoaisi makua enemmän. Allekirjoittaneet vahvistavat sen olevan varsin haastavaa ja käytännössä mahdotonta. Miten ihmeessä kenekään luu menee poikki kun sahakaan ei siihen uppoa?! t. Helear ja Äitee  29.03.2007 - 21:17
Astuessani salonkiin aulan värisyttävästä koleudesta kietoutui takasta hohtava lämpö kuin viltiksi harteille. Tämä vaalea, kevyt mutta lämmin syleily nostaa leuan ylös, hartiat vetäytyvät taakse ja ryhti muistuttaa siitä miksi tänne on saavuttu. Katseeni vaeltaa huoneen nurkasta toiseen ja kiinnittyy liekkeihin jotka leikittelevät takan sydämessä. Ja hiillos, se hohtaa tumman punaisena. Puristan kädessäni kirjaa ja astelen kohti pehmeitä ja upotavia tuoleja. Paikalle saapuu muitakin, tuntemattomia, ryhdikkäinä, päättäväisinä, ystävällisinä. Kohotan niskaan pudonnutta hiusputoustani, ojennan pinnillä suortuvan kohdalleen. Nostan suupieltäni lievään hymyyn ja toivon sen kertovan, että olen myötämielinen kaikille. Shakespeare saa puheenvuoron.
Emäntä tarjoilee sivupöydällä teetä ja kurkkuvoileipiä. Klassikoita kaikki. Madame Jennin vetämä lukupiiri netissä "Teetä ja kurkkuvoileipiä" Kurkkuvoileipiä soveltaen Englannissa on nautittu kurkkuvoileipiä krikettiotteluiden tauoilla, kesähelteisinä päivinä. Perinteinen klassikkoleipä lienee tehty vaaleasta vuokaleivästä, jonka päälle on voideltu voita niin että jokainen kohta peittyy tähän maukkaaseen massaan. Sitten on aseteltu päälle kurkkuviipaleita joiden kosteutta on imeytetty talouttahuoltavaanpaperiin. Tämän jälkeen on päälle aseteltu vuokaleivän viipale joka sekin on voideltu reunasta reunaan kuin koko lattiamatto seinästä seinään. (Köyhät ja kipeät säästelevät tässä). Reunat leikataan pois ja leipäteos halkaistaan kolmioiksi. Ihastuttavaa! Minä leivoin englantilaista soodaleipää, ja sovellan siihen näitä periaatteita, reunoja kuitenkaan leikkaamatta. Voikin taitaa olla flooraa. Tee sen sijaan on aitoa, ja sen sekaan lorautetaan hieman maitoa tasapainottamaan makuja ja lämpöä. Englantilaiseen soodaleipään laitan seuraavia aineita. 4 dl jauhoja 4 dl täysjyväjauhoja tai sekoituksia soveltaen (esim.leseitä ja hiutaleita) 2,5 tl leivinjauhetta 1 tl suolaa 4,5 dl piimää tai luonnonjugurttia 1 vatkattu muna Lisää kuivien aineiden joukkoon vatkatun munan ja piimän sekoitus. Vaivaa hetki. Muotoile leipä jauhojen avulla pellille. Vedä risti leivän päälle ja paista 200C n. 35 min tai kunnes kauniin kullanruskea.  03.03.2007 - 11:13
Leipäkokeiluissani olen edennyt vuokaleipäasteelle ja lopputulokset ovat olleet aika hyviä. Myös resepti alkaa vakiintua tietylle asteelle, joten voinen yrittää hahmotella sitä tännekin.
n. 5 dl vettä kaksi kourallista puurohiutaleita (kaura, ruis tai neljänviljan) reilu 1 tl suolaa maun mukaan 1/2 kourallista venhäleseitä tms. leseitä vajaa kourallinen rusinoita 1 pussi kuivahiivaa vehnäjauhoja Vehnäjauhojen määrää en ole mitannut, voisin tehdä sen vaikka seuraavalla kerralla jos vaan muistan. Mutta jos peruspullataikinaan menee n. 12 dl jauhoja niin tähän menee ehkä 6-7. Jokatapauksessa, jauhot pyöritellään nesteen sekaan hyvin, sekoitan koko ajan kauhalla, ja lisään jauhoja hiljalleen. Taikinan pitäisi jäädä sen verran pehmeäksi, että sen saa vielä nosteltua kauhalla vuokaan. Leipävuokan pohjalle olen lorauttanut vähän Neito-rypsiöljyä, vuokani taitaa olla jotain "teflon"-tyyppistä, eli taikina ei tartu pahasti vuokaan kiinni. Taikina saa nousta tunnin verran lämpimässä paikassa. Uuni 200C ja paistoaika 30-40 min. Munakellon avulla voi sohvalla köllöttää odotteluajan. Ja kuolaaville kotijoukoille voi antaa ohjeeksi, että paistetun leivän pitää antaa levätä reilu vartti paiston jälkeen ennen kuin siihen isketään kiinni. 01.03.2007 - 19:03
Eilen mietiskelin, että voisiko sitä toivoa paljoa enempää. Siis istua ruokapöydässä ja seurata, kun mies syö onnellisena ja toteaa jotain otsikon tapaan ruuasta joka on tehty vasurilla ja vauhdilla. Aina ei ole näin. Mutta silloin kun on, tämä nainen on perin tyytyväinen itseensä.
Hunajakana kanafileet hunajaa ruokakermaa pippuria suolaa loraus sherryä Paistoin fileet kauniin värisiksi. Lisäsin suuren ruokalusikallisen hunajaa pannulle ja annoin sen sulaa ja ruskistua. Kaadoin sekaan ruokakermapurkillisen. Liemen määrää voi toki säädellä suurusteella ja vedellä jos parin desin kermapurkki on liian vähän. Mausteet mukaan, sherryn voi jättää pois, mutta lorautin sekaan kun sitä oli vähän pullon pohjalla. Makuun tulee makeutta ja jokin lämmin pyörre joka kastikkeelle sopi. Onnekas sattuma. Söimme riisin ja salaatin kanssa. 25.02.2007 - 18:00
Hehkuttavien herkkujen vuosi on vaihtunut hitaasti... En ole oikein keksinyt mitään fiksua aihetta, ja ruokapuolella ollaan elelty varsin askeettisesti joten olen odotellut parempaa aikaa.
Eilen ainakin tein pitkästä aikaa jotain ruokapainotteisesti elämyksellistä. Ravintolaprojekti-ystäväni matkusti luokseni blini-illan hengessä. Myönnän, etten ole koskaan syönyt blinejä, saati tehnyt niitä, ja venäläisessä ravintolassa syödessämme totesimme tämän olevan oivallinen koti-iltateema. Päivämäärä lyötiin lukkoon tuolloin ja yritettiin satutella mahdollisimman lähelle laskiaista. Minun vastuulleni jäi hyvän taikinan tekeminen. Jee. Epävarmuuden vallitessa surffailin netissä ja yritin saavuttaa jotain "perinteiseen" ja "yleiseen" ohjeeseen viittaavaa keskitietä. Suurin osa taikinoista olivat pikataikina-henkisiä, parin tunnin satseja. Mielikuvani aiheesta oli kuitenkin se, että blinitaikinaa saatetaan kohotella tunteja ellei jopa vuorokautta. Kaupassa tuli vastaan myös yksi kauhistus- tattarijauhoja ei löytynyt. Suurmarketista siis, missä myydään vaikka mitä itämaisia erikoisuuksia. Päädyin lopulta epätoivoissani tattaripuurohiutaleisiin, päätellen että kyseessä on kuitenkin sama aine. Juuri ennen taikinan tekoa muistin varmistaa kokkikoulun keittokirjani ohjeen blineille ja siellä komeili mielestäni varsin perinteisen oloinen ohje. BLINIT 0,5 litraa maitoa 25g hiivaa 125g tattarijauhoja (3 dl tattarihiutaleita) 125g vehnäjauhoja (2dl) Tee taikinajuuri kädenlämpöiseen maitoon. Anna kohota huoneenlämmössä vuorokausi. (Itse annoin kohota illan, nostin jääkaappiin yöksi ja nostin jälleen aamulla huoneenlämpöön, kun illalla paistettiin taikina) 4 keltuaista 4 valkuaista 1,5 tl suolaa 0,5 litraa kiehuvaa maitoa Juuri ennen paistamista: Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset, suola ja kuuma maito juuritaikinaan hyvin sekoittaen. Lopuksi lisää valkuaisvaahto. Paista pannulla voissa. Tosin teimme tämän taikinan laktoosittomana ja paistoimme ystäväni blinit öljyllä, ja hän oli varsin tyytyväinen lopputulokseen. Blinit syödään heti kuumiltaan, joten tämä oli todellista slow foodia. Nälkäiset illastajat odottivat blinejä ja latoivat lautaselle täytteitä. Pöydässä oli smetanaa, valkosipulisuolakurkkuja, punajuurta, vihreää salattia, porkkana-kaali-raastetta joka oli maustettu öljyllä ja sitruunamehulla, keitettyä kananmunaa, sipulikuutiota, kylmäsavulohta, mätejä, kermaviiliä laktoosittomalle, kuohuviiniä ja vehnäolutta. Alkunälkä tuntui hillittömälle, mutta taantui pikkuhiljaa blinien myötä. Taikina vaikutti valtavalle neljälle ihmiselle, mutta lopulta siitä paistettiin vain pienet annokset rääppiäisiä varten. Eli mielestäni kaikki saivat tarpeekseen, mutta liikaa ei jäänyt yli. Tosin viideskin syöjä olisi mahtunut matkaan hyvin. Kiva blini-ilta! Ensi vuonna uudelleen! 17.12.2006 - 10:25
Minähän olen täysin sivistymätön Lahden ravintoloiden suhteen, sillä se liippaa niin läheltä työasioita. Mutta saatinpas minut kuitenkin huijattua kavereiden kanssa El Toroon syömään. Tämä on paikka josta paikalliset tuntuvat puhuvan kunnioittaen, ja jos halutaan mennä Syömään Ulos, niin usein kohde on juurikin El Toro eikä esimerkiksi Taivaanranta, joka mielikuvani kukaan edustaa enemmän a la carte-linjaa.
Totesin heti alkuun, että pitää tulla Miehen kanssa sinne. Miellyttävä tunnelma, savuton paikka (ominaisuus josta on tullut minulle aika ehdoton juttu), ja ruokalista joka kuulosti kaikin puolin erinomaiselle lihamiehen valikoimalle. El Toron kuuluisa pippuripihvi jäi nyt kokeilematta ja tarrasin kiinni maksaan, sillä se on harvinainen herkku maailmalla. Kaverini ottivat pihvejä valkosipulilla ja vuohenjuustolla, kaikki olivat tyytyväisiä. Samoin minä. Maksan kypsyys oli täydellinen ja mehukkuus teki syömisestä nautittavaa. Kastiketta oli kaikilla runsaasti. Annos oli valtava- ominaisuus jota miehet varmasti arvostavat. Hinta oli kohtuullinen. En yhtään ihmettele miksi se ravintola on aina täynnä. Toista pitää sanoa sitten Santa Féstä, jonne menimme ottamaan vielä "yhdet". Santa Fén ovella olen ennenkin käynyt ja kääntynyt ympäri sillä savupilvi tyrmää heti sisäänkäydessä. Rookinvetäjät toivottavat tervetulleksi. Jos tahtoo juomaa, pitää haroa käsin auki polku tuohon löyhkäävään pilveen ja silmät kirvellen tilata juomista. Vihaan jos hiukset ja vaatteet haisevat röökille. Yököttää kurkussa ja silmissä. Pienestä se on kiinni, joo. Ei ole minun paikkani ollenkaan. Sosiaalisen paineen takia hörppäsin yhdet ja olin kiitollinen jatko-ohjelmasta joka pakotti poistumaan Miehen luokse treffipaikalle. |
Kirjoittaja
Kuvaus Täällä kirjoittelen syömisistä, jotka vievät kieleni mennessään.  |
||